Hae:

Oulun yliopiston väitöskirjat

POHJOISEN VARHAISKASVATUKSEN PUOLESTA, ACTA UNIVERSITATIS OULUENSIS E Scientiae Rerum Socialium 175

Kieli:	suomi
Kustantaja:	Oulun yliopisto
Oppiaine:	Kasvatustiede
Painosvuosi:	2018
Sijainti:	Print Tietotalo
Sivumäärä:	298
Tekijät:	LUJALA ELISE

38.00 €

Tämä julkaisu käsittelee Suomen pohjoisimman lastentarhanopettajakoulutuksen vaiheita sen perustamisesta yliopistoon siirtymiseen. Oulun koulutushankkeen suunnittelu käynnistyi osana monialaisen opettajaopiston ideaa, josta lastentarhanopettajien koulutus toteutui vuonna 1967 perustetun kannatusyhdistyksen ylläpitämänä. Kaikki maamme lastentarhaseminaarit muuttuivat vuonna 1977 valtion ylläpitämiksi lastentarhanopettajaopistoiksi. Ne samoin kuin korkeakoulujen yhteydessä toimineet väliaikaiset lastentarhanopettajien koulutukset vakinaistettiin vuonna 1995 yliopistojen kasvatustieteiden tiedekuntien alaisiksi koulutuksiksi. Oulun lastentarhanopettajakoulutuksen perustamisen tavoitteena oli Pohjois-Suomen koulutusolojen kehittäminen ja lastentarhanopettajapulan poistaminen. Omaleimaista Oulussa oli miesten koulutuksen aloittaminen, pyrkimys kasvatustieteen arvosanaopintojen laajentamiseen sekä opetusmenetelmien kehittämistyö. Siihen liittyivät eri opetusalueiden välinen integraatio- ja projektitoteutuksen syventäminen sekä monimuotoinen lapsiryhmätoiminta. Kehittämistyötä edisti ratkaisevasti koulutukselle suunnitellun rakennushankkeen valmistuminen vuonna 1987. Saneeratun, meren rannalla sijainneen toimitalon uusi ilme toi myös näkyvyyttä ja tietoisuutta koulutuksen olemassaolosta. Uutta pohjoissuomalaista näkökulmaa koulutukseen antoi 1980-luvun opiskelijavalintoja koskeva päätös, jonka mukaan saamen kielen taitoisille hakijoille määriteltiin kiintiö esivalinnassa, ja valintojen myötä opetus laajeni saamelaisalueille. Kansainvälisen toiminnan voimakas kehittyminen alkoi 1990-luvun alussa, jolloin kahdenvälisten vaihtosopimusten lisäksi käynnistyi Nord plus-, Erasmus- ja ATEE- järjestöjen kautta säännöllinen opiskelija- ja opettajavaihto sekä yhteistyö. Korkeakoulutasoisten opintojen laajentumisen myötä edellytti kasvatustieteiden tiedekunta opistolta kyseisen opetuksen resursointia. Tällöin koulutus rahoitti tiedekuntaan aluksi lehtorin ja kolmen vuoden kuluttua apulaisprofessorin, jonka johdolla valmisteltiin tulevan yliopistoopetuksen toteuttamista ns. varhaiskasvatuskeskus-ajatuksen mukaisesti. Siinä keskeistä oli koulutuksen, käytännön varhaiskasvatuksen ja alueen tutkimustyön yhteen liittäminen.

Takaisin