Hae:

Oulun yliopiston väitöskirjat

KIELIKÄSITYS YLÄKOULUN ÄIDINKIELEN OPPIKIRJOISSA, ACTA UNIVERSITATIS OULUENSIS E Scientiae Rerum Socialium 127

ISBN-13:	978-951-42-9971-1
Kieli:	suomi
Kustantaja:	Oulun yliopisto
Oppiaine:	Kasvatus, opetus
Painosvuosi:	2012
Sijainti:	Print Tietotalo
Sivumäärä:	322
Tekijät:	VARIS MARKKU

30.00 €

Tutkimuksen aiheena on kielikäsitys peruskoulun yläkoulun äidinkielen oppikirjoissa. Aiem-paan tutkimuskirjallisuuteen nojautuen kielikäsitys on määritelty siten, että se tarkoittaa kollek-tiivista näkemystä kielen sanoista, rakenteista ja ilmiöistä. Kielikäsitys sisältää ajatuksen siitä,millainen kieli on järjestelmänä, mitä sillä voidaan tehdä ja mitä se tekee meille. Päämääränä on ollut tuottaa uutta tietoa käytännön kielenhuollon ja opetustyön tarpeisiin.Tarvitaan uutta tietoa monista äidinkielen ja kirjallisuuden pedagogiikan asioista. Didaktiikantäytyy koettaa vastata arkielämän asettamiin haasteisiin.Teoreettisena taustana on kriittinen diskurssianalyysi, erityisesti Norman Faircloughin viitoit-taman esikuvan mukaisesti. Tällöin oppikirjojen sisältöjä kuvataan, tulkitaan ja selitetään viides-tä eri näkökulmasta: (i) kieliopin, (ii) kielenhuollon, (iii) tekstiopin, (iv) variaation sekä (v)semantiikan ja pragmatiikan vinkkelistä. Keskeisin päätelmä on, että oppikirjoissa äidinkieli esittäytyy hajanaisena ja ristiriitaisenailmiönä. Yhtäällä oppijaa lähestytään lapsena mutta toisaalla häntä pidetään täysivaltaisenaaikuisena. Silti keskeistä on, että kasvatettavan uskotaan oppivan uusia asioita oppikirjojen tarjo-amien tekstien varassa.Tarkastelluista osa-alueista voi todeta seuraavaa: (i) Kieliopin opetus rajoittuu vain muutamiin asioihin: sanaluokkiin ja lauseenjäseniin.(ii) Kielenhuollon yhteydessä käsitellään myös kieliopin asioita; kielenhuolto toistaa samojaasioita vuodesta toiseen.(iii) Tekstitaidoissa korostuu media ja asiaviestintä; asiaproosaan sisältyvä luovuus ja sanalei-kittely jäävät katveeseen.(iv) Suomen kielen vaihtelua oppikirjat esittelevät laajasti mutta ohuesti; variaation käsittelysinänsä antaa mahdollisuudet oppijan identiteetin vahvistumiseen.(v) Peruskoulun viimeisellä luokalla semantiikan ja pragmatiikan osuus on vähäinen, vaikkaabstraktiotasonsa perusteella juuri ne saattaisivat olla otollista oppiainesta.Oppikirjat ovat osaltaan vahvistamassa yleistä käsitystä, että äidinkieli on vastenmielinenoppiaine. Korostettava silti on, että esimerkiksi huumoria hyväksi käyttäen teokset yrittävätlähestyä oppijan todellisuutta. On mahdollista, että koulussa saavutetaan vapautuminen kielen-käytön pidikkeistä.Äidinkielen oppikirjat tarjoavat väylän oppijan sivistyä.

Takaisin