Etusivu
|
Toimitusehdot
|
Yhteystiedot
Hae:
0 tuotetta ostoskorissa
Ostoskori (0 tuotetta)
Oulun yliopiston väitöskirjat
Terveyttä ruoasta! -materiaalit
Oulun yliopiston väitöskirjat
KESKUSTELU JA MYÖTÄELÄMINEN, ACTA UNIVERSITATIS OULUENSIS E Scientiae Rerum Socialium 117
ISBN-13:
978-951-42-9478-5
Kieli:
suomi
Kustantaja:
Oulun yliopisto
Oppiaine:
Kasvatus, opetus
Painosvuosi:
2011
Sidosasu:
pehmeäkantinen
Sijainti:
Print Tietotalo
Sivumäärä:
164
Tekijät:
SUORSA TEEMU
20.00 €
Tutkimuksessa tulkitaan keskustelun ja myötäelämisen ilmiöitä fenomenologisesti. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa kuvataan fenomenologisen liikkeen lähtökohtia ja fenomenologistametodia. Lähtökohdan metodin kuvaukselle tarjoavat Martin Heideggerin teokset Sein und Zeitsekä Die Grundprobleme der Phänomenologie. Tutkimuksen toisessa osassa kuvataan Heideggerin käsitteellistysten kautta inhimillistä olemassaoloa ”kanssaolemisena” sekä ”kenenä tahansa” olemisena. Kuvauksessa artikuloidaansamalla tutkijan esikäsitys keskenäänolemisesta, joka on ratkaiseva esitettävälle keskustelunilmiön tulkinnalle. Ratkaisevaa tälle tulkinnalle on myös keskustelusanan sananmukainen merkitys: ”tuon tuosta toteutuva keskus”. Keskustelun fenomenologisessa tulkinnassa ”keskustelun” arkimerkityksen rinnalle tuodaan kuvaus keskustelusta jatkuvasti toteutuvana keskuksena.Tässä kuvauksessa keskustelun osapuolet ominaisuuksineen ja suuntautumisineen hahmottuvat(myös) keskustelun ”tuotteina” – jonakin minä keskus toteutuu – eivät pelkästään vuoroin puhuvina, vuoroin kuuntelevina subjekteina. Tutkimuksen kolmannessa osassa tulkitaan myötäelämisen ilmiötä tutkimuksen toisessa osassa hahmottuneesta hermeneuttisesta situaatiosta käsin. Esikäsityksenä myötäelämisestä kuvataan Veikko Tähkän hahmotelma ”empaattisista vasteista” teoksessa Mielen rakentuminen japsykoanalyyttinen hoitaminen. Tätä kuvausta tarkastellaan yhtäältä suhteessa heideggerilaiseenkäsitykseen empatiasta sekä toisaalta suhteessa empatian suomenkielisen vastineen, myötäelämisen, sananmukaiseen merkitykseen: elämiseen jonkin myötä. Myötäeläminen tulkitaan elämiseksi ”tuon tuosta toteutuvan keskuksen” myötä. Tässä keskus tulkitaan yhteiseksi maailmaksi, jokatodellistuu aina tietyn tunnelman vallitessa. Tutkimuksessa esitetään ”maailmassaolemisen” ja”kanssaolemisen” tavan käyvän kokevalla subjektille tunnistettavaksi myötäelämisen omakoh-taisessa kokemisessa. Edelleen tutkimuksessa ehdotetaan, että empaattinen ymmärtäminen Tähkän kuvaamassa mielessä voidaan hahmottaa tärkeänä, vaikkakin riittämättömänä, askeleenakohti kulloisenkin tilanteen asianmukaista ymmärtämistä ja uutta yhteistyön mahdollisuutta tässä tilanteessa. Tutkimuksen viimeisessä luvussa tarkastellaan lyhyesti esitettyjen ”keskustelun” ja ”myötä-elämisen” tulkintojen merkitystä kasvatuspsykologialle.
Takaisin
