Punamustan verkkokauppa
    Hae: 
      0 tuotetta ostoskorissa  

Oulun yliopiston väitöskirjat




"TOISET RAKASTAVAT, TOISET VIHAAVAT", ACTA UNIVERSITATIS OULUENSIS B Humaniora 131


ISBN-13:978-952-62-0961-6 
Kieli:suomi 
Kustantaja:Oulun yliopisto 
Painosvuosi:2015 
Sidosasu:pehmeäkantinen 
Sijainti:Print Tietotalo 
Sivumäärä:341 
Tekijät:HYÖTY HELENA 

35.00 €

Väitöskirjani käsittelee Ilmari Kiannon (1874–1970) tuotannon julkista reseptiota Suomessa. Tutkimustani on ohjannut kontekstuaalinen analyysi, joka on ollut Kiannon teosten voittopuoleisesti yhteiskunnallisten teemojen kannalta hedelmällinen lähtökohta. Kiannon aikalaisvastaanotossa eivät korostuneet niinkään teosten esteettiset ominaisuudet, vaan teosten merkitys ilmestymisaikansa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Myöhempi Kiannon tutkimuksellinen reseptio on keskittynyt tuotannon esteettisesti korkeatasoisimmiksi arvostettuihin ja suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin nousseisiin kansankuvauksiin, Punaiseen viivaan ja Ryysyrannan Jooseppiin, jotka ovat jättäneet varjoonsa Kiannon muun tuotannon. Kiannon koko tuotannon läpikäyvää reseptiota käsittelevän väitöskirjani tarkoitus onkin täyttää sitä aukkoa, joka sekä kirjallisuushistorialta että tutkimuskirjallisuudelta on Kiannon osalta jäänyt. Tutkimukseni osoittaa, että Kiannon teokset nivoutuvat aina lyriikkaa ja romaanituotantoa myöten aikansa polttavimpiin yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja eettisiin kysymyksiin. Kiantoa voidaankin teosten ja vastaanoton pohjalta pitää aikansa merkittävänä yhteiskunnallisena keskustelijana ja monien sosiaalisten ongelmien esilletuojana. Kiannon teosten vaateet lainsäädännön päivittämisestä modernin ajan ihmisen aatemaailmaa vastaavaksi muun muassa uskonnonvapauden ja siviiliavioliiton laillistamisen puolesta saivat aikalaisvastaanotossa runsaasti vastakaikua, mutta toivat myös jumalanpilkkasyytteitä. Tutkimukseni osoittaa myös, että Kiannosta jälkipolville muotoutunut julkisuuskuva ei tee oikeutta Kiannon koko aikalaisvastaanotolle, josta on jäänyt elämään lähinnä Kiannon maine säälimättömänä valkoisena ”lahtarina” yhden tietyn ahkerasti levitetyn propaganda-artikkelin takia. Koko vastaanoton kautta tarkasteltuna Kianto nähtiin yleisesti köyhälistön puolestapuhujana ja sisällissodan jälkeen jo vuonna 1918 valmistuneella teoksellaan Elämän ja kuoleman kentältä myös sodan vastustajana, joka joutui kustantajien hylkäämäksi ja sai ko. teoksensa julkaistua vasta vuonna 1928. Kiannon talvisodan aikaan saama kuritushuonetuomio sotapetoksen yrityksestä oli Kiannon kirjailijamaineen kannalta traagisin tapahtuma, joka merkitsi hänen erottamistaan Kirjailijaliitosta ja vuosikymmenen kestänyttä hylkimistään vastaanotossa aina 1950-luvulle asti.


Takaisin